Aamun järkytys!!

Eilen tapahtu kaikkean normaalia, mutta nyt sitä en jaksu muistella saatika selitellä. Sillä tänään ei ole ollut mitään muuta kuin surua tämä aamu:

Aamulla heräsin siihen kun äiti tuli herättämään viiden aikaa mua. Ihmettelin miksi se mua näin aikasin tulee herättelemään, koska on viikonloppu ja saisin vihdoinkin nukkua pitkään. "Liinu ei nyt voi oikein hyvin" se sanoi, ja nousin heti ylös, suoraan yöpuvuissani ulos: Siellä se makasi pitkänä puhkien rajusti. "Se ei nouse ylös, sillä on nyt jokin vialla" äiti sanoi vieressä. Kai minä itsekkin näin, että ei ollut ja heppahan näytti aivan kärsivältä! Totesimme, että se on ähky ja yritimme saada sitä nousemaan. Samalla äiti soitti Outille, että tulisi katsomaan mikä on ongelma. Kävin laittamassa puhelun aikana vaatetta päälle, koska ulkona todella oli aika kylmä tähän aikaa aamusta...
Vihdoin saimme Liinun ylös ja minä aloin taluttaa sitä ympäri laidunta. Liinu pääsi 3 kertaa makaamaan, en voinut yksinkertaisesti sille mitään. Liinu meni ihan yhtäkkiä maaten takapuoli edellä, jota on todella vaikea estää menemästä. Siinä se sitten piehtaroi ja yritin kaiken tavoin saada sitä ylös, kunnes se nousi itse. Ihankuin kivut olisivat tullut jaksottain. Äiti ei ollut paikalla, koska se yritti saada eläinlääkäriä paikanpäälle, joten olin yksin.
Pian Outi tuli ja jatkoimme taluttamista, enää Liinu ei ollut niin paha kuin aikaisemmin, koska annoimme sille kipulääkettä.

Olin kävellyt tosi kauan jo ihmettelin miksi tämä ei lopu jo. Äiti oli yrittänyt soittaa monelle eläinllääkärille: ei yhteyttä, sitäpaitsi päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero oli annettu väärin meille vastaajassa!!
Pian Liinun kivut kävivät niin pahaksi, että se hakeutui koko ajan maaten. Se oli mennyt jo monta kertaa maaten ja me vain yritimme kaikin tavoin hätistytellä sitä ylös. Se on vaan niin painava eläin! Lopuksi Liinu jäi yhden laitumen koivun alle makaamaan, eikä siitä enää noussut. Niin monta kertaa me vain yritimme, yritimme ja yritimme, mutta ei. Päässäni vai oli yksi ja sama asia: ei saa luovuttaa! Niin me otimme raipan ja huidoimme sitä maahan, että siitä kuului kunnon ääni, tömestelimme, työnsimme, vedimme narusta. Ei mikään ei auttanut sitä enää ylös. Olimme niin epätoivon vallassa, että soitimme Leidin omistajalle, että toisi kopin tänne, sillä Liinu olisi ehdottomasti saatava eläinsairaalaan. Emme vain tienneet keinoa, jolla saada sen ylös...
Lopuksi Liinun ympärillä oli 8 henkeä, ei auttanut. Hevonen on vain niin helvetin painava!! Liinu vain pyöri ja hengitti oikeesti TOOSI raskaasti. Välillä ei hengittänyt pitkään aikaan. Pian silmätkin alkoivat mennä kiinni, luulimme jo että se kuolee siihen paikkaan. Minä yritin pitää ääntä, että se siirtyisi todellisuuteen. Lopuksi luovutimme ja saimme virolaiseläinlääkärin paikalle.
Outi päätyi siihen tulokseen, että olisi parasta lopettaa se. Niin kaikki muutkin. Maha jo pullotti siihen malliin, että kohta varmaan räjähtää. Kielikin roikkui velttona suun ulkopuolella. Järkyttävä näky! Se oli sitäpaitsi maannut pitkänä maassa jo toosi kauan. Lääkäri sanoi että sillä on suolikierre.
Jonkin ajan kuluttua Liinu otti viimeiset hengityksensä ja siirtyi vihreimmille laitumille. Silmät muuttuivat lasittuneiksi, sydän lakkasi pumppaamasta, jalat veltoiksi...

Liinu oli vahva hevonen, se jaksoi taistella pitkään. Se oli kaunis, hieman pullea ja tietty suloinen hevonen. Se omasi myös  paljon jääräpäisyyttä, joka joskus on ollut liiankin rasittavaa, nyt se vain hymyilyttää.
Liinu oli meillä ne mahtavat 5 vuotta Sumin parhaana kaverina. Ilman Liinua, ei olisi ollut mitään. Liinu oli semmonen ahmatti, joka oli vähän hassu välillä ruuan perään. Mutta osasi kuitenkin kunnioittaa ihmisiä. Se oli upea hevonen, ainutlaatuinen.

Kun näin Liinun pikkuhiljaa katoavan tästä maailmasta, kyyneleet alkoivat vieriä poskillaní. Ei sille mitään voinut. Vaikka se ei ollut minun hevoseni, se oli kuitenkin minulle hyvin tärkeä. Meillä on ollut monia hyviä hetkiä parhaan kaverini kanssa, kun olemme olleet ratsastamassa. On saanu revitellä oikeen huolella, väkertää koulua, mennä esteiden yli, hiihtoratsastaa, käydä kisoissa, peltolaukkailtu sekä tippumiset.... nämä muistot jäävät mieleemme.

Liinu haudattiin heti kun hauta oli saatu kaivettua. Liinu pääsi entisen hevosemme Mintin viereen lepäämään. Tässä vaiheessa ei voinut muutakuin mennä sisälle. En kestänyt katsoa sitä kun suuret paksut liinat laitettii sen jalkoihin ja nostettii traktorilla ilmaan niin, että sen pää vain roikkui ja heilui velttona, häntäraahasi maata, jalat tiukasti yhdessä traktorissa kiinni...
Mutta nyt se olisi ohi, kaikki se kipu, jota Liinu ei ansainnut. Hän on nyt paratiisiisa, vihreimmillä laitumilla. Hyvästi tyttö pieni<3<3

Turomiina k. 21.7-12 klo 07:30

Tulemme aina muistamaan sinua Liinukka<3<3